The Janus Face of Visualization

Do New Visualization Techniques and Interests of the Architects Meet in Visualization? In this article I will examine some central aspirations of the visualization techniques and relate them to the intentions which are apparent in the visualizations of some well-known and interesting postmodernist and deconstructionalist architects. From an architect's point of view, one can consider essential the media aspect provided by the new technology. In this aspect the ways of transmitting information and the development of communication possibilities play crucial roles. The article is based extensively on the so called Essu-project.** Essu-project (Aesthetically qualified environment and new planning techniques) has been a large project which deals with broad issues of architectural design, environmental planning and applied information technology. Technical Resarch Center of Finland. Laboratory of Urban Planning and Building Design. 1987-1991. Project leader: Hilkka Lehtonen

Tiekokemus, tierakenteet ja taide

320046

Turvallinen asuinalue : Tampereen Muotiala suunnitelmissa ja kokemuksissa

Turvallinen asuinalue -tutkimus tarttuu ajankohtaiseen, kansainvälisesti kiinnostavaan aiheeseen. Raportissa pohditaan eri näkökulmista, missä määrin fyysisen ympäristön suunnittelun keinoin voidaan vähentää rikollisuutta ja edistää asuinalueiden koettua turvallisuutta. Tampereen Muotialan asuinalue Suomessa on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa asuinalue, jonka suunnittelussa on tietoisesti ja monipuolisesti toteutettu rikollisuuden ennaltaehkäisyyn luotuja periaatteita ja toimintatapoja. Ulkomailla, erityisesti USA:ssa mutta myös Pohjoismaissa kuten Tanskassa ja Ruotsissa turvallisuussuunnittelua on sen sijaan hyödynnetty jo pitkään ja alalle on syntynyt useita, hieman toisistaan poikkeavia turvallisuussuunnittelun konsepteja. Tämä ympäristöministeriön Ympäristöklusteri-tutkimusohjelman rahoittama hanke on neliosainen. Ensinnäkin raportin teoriaosuuksissa olemme esitelleet sekä turvallisuuslähtöiseen suunnitteluun että koettuun turvattomuuteen liittyviä teorioita. Koska alan kotimaista tutkimusta ja tutkimuskirjallisuutta on olemassa varsin niukasti, katsaukset painottuvat kansainväliseen kirjallisuuteen. Toiseksi tutkimuksessa on analysoitu Muotialan suunnittelua ja toteutusta verraten sitä kansainvälisiin turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioihin ja malleihin. Kolmanneksi on tutkittu Muotialan suunnittelusta ja toteuttamisesta saatuja kokemuksia. Lopuksi on kartoitettu asukkaiden kokemuksia Muotialasta asuinalueena, erityisesti asuinympäristön koettua turvallisuutta unohtamatta asukkaiden kokemuksia yhteisöllisyydestä ja alueen julkisten tilojen käytöstä. Tutkimusmenetelminä on käytetty teemahaastatteluja sekä asukastutkimusosuudessa internet-pohjaista pehmoGIS-kyselyä ja tähän nojaavaa tilastollista ja paikkatietoanalyysia. Eräs turvallisuussuunnittelun keskeisimmistä käsitteistä on territoriaalisuus, jolla tarkoitetaan oman alueen tunnistamista ja siihen identifioitumista. Territorinen tila lisää turvallisuuden tunnetta ja sitä voidaan vahvistaa suunnittelulla muun muassa seuraavin keinoin: lisäämällä asukkaiden ulkotilojen kontrollimahdollisuuksia, jaottelemalla ulkotilat selkeästi yksityisiin ja puoliyksityisiin tiloihin, suunnittelemalla yhteiset sisäänkäynnit palvelemaan mahdollisimman pientä joukkoa asukkaita, sijoittamalla julkiset ulkotilat, kuten leikkikentät, puistikot mahdollisimman lähellä asuntojen sisäänkäyntejä tai yksityisten pihojen välittömään läheisyyteen. Toinen turvallisuussuunnittelun keskeinen ajatus on lisätä alueen niin sanottua luonnollista valvontaa jolloin kuka tahansa asukas tai ohikulkija voi tarkkailla ympäristöään ja samalla lisätä mahdollisten rikollisten kiinnijäämisen riskiä. Suunnittelun keinoja luonnollista valvontaa varten ovat: ikkunoiden sijoittaminen siten, että niistä on näkymät jalkakäytäville ja parkkipaikoille, kevyen liikenteen väylien sijoittaminen siten, että ne tuovat elävyyttä ja potentiaalisia tarkkailijoita alueelle, sisäänkäyntien sijoittaminen niin, että niitä on mahdollista valvoa / ne voidaan nähdä muualta, läpinäkyvien materiaalien käyttö sisäänkäyntien yhteydessä olevissa eteisissä ja tuulikaapeissa, matalien, näkyvyyttä rajoittamattomien aitojen ja muurien käyttö, valaistuksen huolellinen suunnittelu muun muassa. niin, että näkyvyys on esteetön mutta häikäisyminimoitu, pimeitä kohtia vältetään ja valaistus mahdollistaa kasvojen tunnistamisen. Turvallinen asuinalue on myös yhteisöllisyyttä ja alueen sosiaalista elämää tukeva. Tätä voidaan tavoitella korostamalla suunnittelussa: inhimillistä mittakaavaa, urbaaneja kohtauspaikkoja, nuorison tapaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia, asukkaiden osallistumismahdollisuuksia alueen yhteiseen toimintaan, asukkaiden omaa aluettaan koskevaa vastuullisuutta. Muotialan suunnittelussa on hyödynnetty lähes kaikkia edellä mainittuja periaatteita. Tutkimuksen toimijahaastattelut osoittivat, että Muotialan suunnittelussa ja toteutuksessa mukana olleiden viranomaistoimijoiden sekä rakennusliikkeiden edustajien kokemukset turvallisuussuunnittelusta olivat lähes pelkästään myönteisiä. Turvallisuuslähtöisen suunnittelun toteuttaminen asuntotonteilla ei tullut lainkaan tai vain vähän tavanomaista kalliimmaksi, vaikka kyseessä oli pilottikohde. Sen sijaan lopputulos, erityisesti pihojen toteutus, oli rakennuttajien mukaan tavallista huomattavasti onnistuneempi. Hankkeessa kokeiltu yhteistoiminnallinen menettely lisäsi eri toimijoiden välistä ymmärrystä turvallisuuden edistämisestä. Kokonaisuutena ympäristön turvallisuustavoite nivoutui Muotialan suunnittelussa elimelliseksi osaksi ympäristön laadullisia tavoitteita. Myös tutkimuksemme asukaskyselyn mukaan alueen suunnittelu oli varsin onnistunutta. Asukaskyselyn tulokset osoittivat, että Muotiala koetaan erittäin turvallisena alueena ja alueen julkisia tiloja käytetään vilkkaasti. PehmoGIS-metodin mahdollistama, tiettyjen turvallisuussuunnitteluun liittyvien ratkaisujen vertailu asukkaiden paikallistettuihin kokemuksiin, vahvistaa käsitystä Muotialan suunnittelun onnistuneisuudesta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen pyrkivät suunnitteluratkaisut, kuten sosiaalista kanssakäymistä edistävä korttelirakenne ja laadukkaat pihat, ovat asukkaiden kokemusten paikannusten perusteella varsin onnistuneita ratkaisuja. Vastaavasti hyvin suunniteltu valaistus näyttää lisäävän turvallisuuden kokemuksia ja alueiden aktiivista käyttöä. Sosiaalista turvattomuutta koetaan hyvin vähän Muotialan alueen sisällä. Tulevaisuudessa turvallisuuslähtöiselle suunnittelulle saattaa olla kasvavaa kysyntää. Kestävän kehityksen mukaisten, tiiviisti rakennettujen urbaanien ympäristöjen kääntöpuolena saattaa olla juuri koettu turvattomuus. Tampereen Muotiala on toiminut turvallisuusajattelun test bed alueena ja laboratoriona. Tutkimuksemme on tuottanut periaatteita, kriteeristöä ja paikkatiedon analysoinnin tapoja, joita voidaan hyödyntää myös muiden asuinalueiden suunnittelussa. Peräänkuulutamme erityisen pohjoismaisen turvallisuusajattelun jalostamista. Tällöin turvallisen asuinalueen suunnittelun tulee lähteä avoimen yhteiskunnan ajatuksesta: rikoksen pelon ei pidä antaa rajoittaa elämäämme niin, että teemme ympäristöstämme tylsän, suljetun ja vartioidun

Kohti politiikka- ja paikkaperustaista kehittämisrahoituksen allokointia

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja ELY-keskusalueiden rahoituksen kytkentä on perustunut pääasiassa alueiden maaseudun väestöosuuksiin ja edellisen kauden kehittämisrahoituksen toteumaan. Näiden perusteella kehittämisrahoitus on jaettu ELY-keskusalueille. Artikkelin tavoitteena on tarkastella, miten kehittämisrahoituksen politiikkavaikutusta voitaisiin parantaa kytkemällä kehittämisrahoituksen jako tiiviimmin ELY-keskusalueiden ominaisuuksiin sekä niihin kehittämistarpeisiin, jotka sisältyvät kyseisen alueen itselleen kirjoittamaan kehittämisohjelmaan. Tavoitetta varten on muodostettu paikkatietokanta ELY-keskusalueiden maaseutualueiden ominaisuuksista ja kehitetty laskentamenetelmä, jonka tarkoitus on kohdentaa kehittämisrahoitus paremmin alueiden ominaisuuksien ja kehittämisohjelman tavoitteiden mukaisesti. Näin luotua vaihtoehtoista allokointimallia verrataan artikkelissa aiemmin käytettyyn allokointimenetelmään. Tulokset osoittavat, että nykyisin kehittämisohjelman tavoitteet kehityserojen pienentämisestä eivät toteudu. Maaseutuohjelmaa leimaa aluesokeus, koska sen tavoitteet eivät kytkeydy maaseutualueiden ominaisuuksiin kehittämisrahoituksen jakamisessa. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat keskeisiä kehitettäessä kehittämisrahoituksen allokointikriteereitä

Morfologisen perheen vaikutus sanan tunnistamiseen normaalissa ikääntymisessä, lievässä kognitiivisessa häiriössä, sekä Alzheimerin taudissa

Reading a word activates morphologically related words in the mental lexicon. People with Alzheimer's disease (AD) or Mild Cognitive Impairment (MCI) often have difficulty retrieving words, though the source of this problem is not well understood. To better understand the word recognition process in aging and in neurodegenerative disorders such as MCI and AD, we investigated the nature of the activation of morphologically related family members in 22 Finnish speakers with AD, 24 with MCI, and 17 cognitively healthy elderly. We presented Finnish monomorphemic (base form) nouns in a single-word lexical decision experiment to measure the speed of word recognition and its relation to morphological and lexical variables. Morphological variables included morphological family size (separate for compounds and derived words) and pseudo-morphological family size (including the set of words that have a partially overlapping form but that do not share an actual morpheme, e.g., pet and carpet, or corn and corner). Pseudo-morphological family size was included to examine the influence of words with orthographic (or phonological) overlap that are not semantically related to the target words. Our analyses revealed that younger and elderly controls and individuals with MCI or AD were influenced by true morphological overlap (overlapping forms that also share meaning), as well as by the word's pseudo morphological family. However, elderly controls and individuals with MCI or AD seemed to rely more on form overlap than young adults. This demonstrates that an increased reliance on form-based aspects of language processing in Alzheimer's disease is not necessarily due to a partial loss of access to semantics, but might be explained in part by a common age-related change of processes in written word recognition. (C) 2018 The Author(s). Published by Elsevier Ltd.Peer reviewe